Moi kaikille,

Namibiassa viimein ollaan. Paljon hiekkaa, vahan ihmisia.

Meilla oli ihan kasittamattomia vaikeuksia ennen lahtoa. Oltiin viela kaksi paivaa odotettua pidempaan Stellenboschissa odottamassa lahtoa. Me kaikki niin vihataan autovuokraamoja! Varsinainen alykkyystesti vuokrata auto. Jos ei tajua kysya kaikkea niin ei ne kerro. Rahaahan ne on tekemassa. Alunperin meidan piti lahtea tiistai-iltana. Vietettiin andrean kanssa mukava paiva kapkaupungissa hakemassa miosambikin viisumeita. Taydellinen paiva, enne kuin sidrid soitti, ettei ne luottokorttirajojen takia ollut saanut autoa. Seuravana paivana vuokrattiin auto, mutta vain paivaksi, koska europecarin kusipaa yritti huijata, eika autossa ollutkaan rajattomat kilometrit. Mentiin sitten silla autolla cape pointille , koska biggin Johannesburgissa opiskeleva kaveri oli tullut jo meille. Ihan mukava paiva, mutta olin niin helpottunut kun seuraavana paivana viimein paastiin ulos stellenboschista, jossa olin odottanut reissun alkua jo yli viikon. Janinalla on muuten aivan erilainen vaihtokokemus Johannesburgista! Se ihmetteli kun meidan kampuksen ymparilla ei ole aitaa. Ja jos on natti paiva, se voi kavella yksin kampuksella ja kampuksen vastapaiseen kauppaan, muttei minnekaan muualle. Ja autossa ei voi pitaa laukkua sylissa,vaikka ovet olis lukossa, koska joku voi rikkoa lasin ja ottaa sen liikennevaloissa. Oisin ei ihan laillisesti tarvitse pysahtya liikennevaloissa, koska se voisi olla niin vaarallista. Mutta Janina oli silti nauttinut vaihdostaan tosi paljon! Ja silla on paljon paikallisempi kokemus kuin meilla muiden kansainvalisten opiskelijoiden ymparoimana.

Lahdettiin ajamaan torstai-aamuna (mina, biggi, janina, andrea ja sigrid) ja nopeasti jo huomasi, etta nyt ajetaan ihan eri suuntaan kuin ennen. Maasto muutui nopeasti tosi kuivaksi ja vihreys alkoi vahentya. Eika oltu ikina nahty niin suoraa tieta. Joku on sen varmaan joskus viivottimella vetanyt, niinkuin monet valtioiden valiset rajatkin taalla. (katopa namibian ja botswanan rajaa kartalta). Yhta suoria oli namibiankin tiet. Valilla katottiin, etta mika ihme valoilmio tuolla edessa on, mutta se olikin vaan auto edessa kaukaisuudessa. Siis ei myoskaan pieninpiakaan korkeuseroja. Poliisikin meidat pysaytti kerran. Sanoivat, etta taalla on murhatapaus ja jos tullaan ulos autosta saadaan nahd uhri. Se oli kuollut pikkulintu auton edessa. Poliiseilla oli halvat huvit. Tuntuu kylla hullulta istua autossa kun kymmenen poliisia tekee tarkistusta auton ymparilla ja availee takakonttia.

Rajanylitys sujui ilman onnelmia, onneksi. Oli jo pimeaa kun viimein saavuimme Grunauhun, jossa yovyimme kivassa majatalossa. Ei kylla paljon tullut syotya sina paivana, kun missaan ei ollut mitaan. Kaikki kylatkin matkan varrella oli aivan naurettavan pienia, vaikka naytti isoilta kartalla. Ei mistaan voinut saada ruokaa.Mutta joo, aamulla jo jatkettiin matkaa, koska ma ja sigrid oltiin saatu hyvat vinkit norjalaisilta beritilta ja jonilta. Noin tunti grunausta (tolkuttoman huonoa hiekkatieta) oli Fish river canyon (tai king fish mountain kuten biggi aina muisti) joka on amerikan grand canyonin jalkeen toisiksi isoin kanioni maailmassa. Se oli kylla tosi hieno, vaikka oli tosi kuuma. Bioggillekin selvisi, mika ero on vuorella ja kanionilla, etta ne ei oo sama asia kun katsoo alhaalta.:)

Jatkettiin luderitziin, joka on pieni saksalainem kyla rannikolla. Ylipaataan saksalainen kolonialismin aikainen vaikutus nakyy vahvasti. Tien nimet ja monet kyltit esim. on saksaksi. Luderitz oli kylla naurtettavan pieni. Paivan paasta alettiin tunnistaa ihmisia kadulla. Oltiin siis kaksi yota ja kohokohta oli ehdottomasti kayda kummituskaupungissa. Kopmaskoop on vanha timanttikaivoskaupunki, josta ihmiset muutti pois, kun loytyi isompia timantteja joen varrelta, ei hiekkaautiomaasta. Ei valitettavasti loydetty timantteja, mutta koko paikka oli niin magee! Meilla meni siella puoli paivaa. Lappa vaan, etta kaikki muut n. 100 ilmista siella oli saksankielisia. Ne kysyi, etta kuka tarvitsee englanninkielisen oppaan, niin vaan ma viittasin. Vaikka olisin ma varmaan saksallakin parjannut, kun noi olis kaantanut vaikeimmat kohdat. Otettiin kuitenkin kaikki se englanninkielinen opas, niin saatiin melkein yksityinen kierros. Sn jalkeen sai menna kaikkialle itekseen. Euroopassa ei ikina saisi. Se oli niin cool. Moniin taloihin hiekka oli mennyt sisalle isoiksi kasoiksi. Toivon, etta kameraa ei missaan vaiheessa pollita, koska kuvat on niin mageita. Saksalaisia tovereitani huvitti, etta talojen rakennushiekka oli kuljetettu namibiaan saksasta. Siksi ne kuulemma edelleen on pystyssa. Vaan saksalaiset kuljettaa hiekkaa hiekkaautiomaahan, koska se hiekka ei kelpaa.;)

Luderitz oli muuten aika kuollut paikka, vaikka kylla aika sopo. Missa kylassa on kirkko kiinni sunnuntaisin ja baari kiinni lauantai-iltana? Janina unohti kameransa ghost towniin, mutta saatiin se onneksi seuraavana aamuna takaisin. Koko luderitz oli kylla aika ghost town, joten oli aika lahtea. Ajettiin koko paiva Windhoekiin, namibian paakaupunkiin, ja huomattiin, etta meidan on aika pakko kayttaa asfaltoitua paatieta, vaikka se kiertaisi. Meidan ja paikallisten kasitys hyvasta tiesta oli vahan eri. Ja meilla on ihan tuiki tavallinen vuokra-auto. Windhoekissa ei ollut paljon muulle aikaa, kuin vierailla kuuluissa bierhausissa, jossa soimme myos erinomaisen mutta kalliin illalllisen. Paljon muut paikat ei sitten olleetkaan auki. Yritettiin loytaa joku yokerho, mutta ei taaskaan loydetty. Kaverit pilkkaa, kun yritettiin loyta joku illanviettopaikka luderitzissakin, mutta vaan ajettiin ympariinsa ja ma nukahdin. Hostellille palattaessa ma viimein herasin ja kysyin, hey, where is the bar? nyt ne pilkkaa.:)

Ja sigrid sai muuten ylinopeussakon matkalla windhoekiin, mika on aika hauskaa, koska pilkataan aina sigridia, etta se on itavallasta ja vahan hidas.Mutta joo, ei me windhoekissa paljon hukattu aikaa, ei vaikuttanut kiinnostavalta. Tanaan nyt sitten saavuimme Swakopsmundiin, joka vaikuttaa tosi suloiselta. Taalla on jopa saksalaisia ristikkotaloja. Ja kaunis ranta, mutta taitaa olla liian tuulista biitsille. En muuten tiennyt mitaan tuulista, ennen kun olin kayny valtamerien ymparoimassa etelaisessa afrikassa! ihan sairasta. Kapkaupungissa jouu valilla ottamaan askeleita tuulen mukana. Pikku hapsua viedaan.

Taala nyt siis ollaan ja tulevaisuudem suunnitelmat on hyvin sekavat. Tuntuu, ettei kannattaisi mitaan suunnitella kun joku aina menee monkaan. Ja kun afrikassa ei voi luottaa systeemiin, eli esim. etta on busseja. Tuntuu, etta mun ei selvasti ole tarkoitus paas botswanaan, johon niin olisin halunnut. Ei vaan onnistu. Kai se on vaan annettava olla ja katsottava minne matka ja namibian tuulet vie.;) 30.11 pitaisi joka tapauksessa andrea kanssa lentaa viktoriaputouksilta johannesburgiin.

Tiivistelma siis namibiasta: paljon hiekka ja kuivuutta. Puskia. Springbokkeja ja kuduja, muita elaimia ei ole nakynyt. Ihmisia ei juuri ole. Meille selvisi juuri, etta namibiassa taitaa asua 2,2 miljoona ihmista. Se vahan niin kuin selittaisi, miksi missaan ei oo ketaan. Tosin onhan tama vahan hiekkaista ja kuumaa asua. Mutta valilla tosissaan saatetaan ajaa kylan ohi ilman etta tajutaan, kun ei se oo kun tyyliin kolme taloa.

Mutta joo! Hyvaa kaikkea, loppusyksyko se on. Aika pian jo nahdaankin! Ja aiti varratkosen kampaajan, alan nayttaa haapukalta.(ei heti maanantaille, mut vaikka jo sit jollekin muulle paivalle). Heippa!! Lahden nyt jatkamaan lomasta nauttimistaa! jejee

Arvostele tämä blogimerkintä

Looking for inspiration for your next trip?

Read much more about Namibia on the KILROY travels website

Lue lisää