Moi,

Kokeilen nyt laittaa tiiviin blogimerkinnan, mutta tuskin onnistuu. Ja lisays viela namibian osuuteen, etta emme tosissaan ajaneet koskaan yolla. En ymmarra miten sain sellaisen kuvan annettua. Mutta yolla ei voi ajaa turvallisuussyista ja koska tiella voi olla vaikka elaimia. Paivisin on kylla pirun kuuma ajaa. Yksikin paiva andrea ihmetteli, etta miks taalla haisee paahdettu omena, mut nehan oli vaan meidan omput jaany hattuhyllylle. Ja andrean karkit suli samassa paikassa yhdeksi isoksi moykyksi.

Zimbabwe oli siis kiinnostava ja muuten mukava paikka, mutta myyjat oli niin arsyttavia. Ja me saatiin andrea kotiin ilman kenkia, koska oltiin kaveerattu yhden matkatoimistotyypin kanssa, jolta lopulta ostettiin kaikki retket.Kiitollisuudesta se kuskaili meita sinne tanne. Ja ei haluttu tukea meidan hostellin pakkomyyvaa jabaa. No paatin itsekin kaupata omat reikaiset lenkkarini, jotka olisin jattanyt afrikkaan muutenkin. Toivottavasti hyvat saat jatkuu, koska meilla on nyt enaa vaan sandaaleja.

Viktoriaputoukset oli siis tosi vaikuttavat, vaikka oli tuhottoman kuuma. Olin lopuksi ihan kuollut ja andrea vaan nauroi suomalaisparalle, joka pitais vieda takaisin pakkaseen. koitin vaan haaveilla paikoista joissa on aina kylma, mieleen tuli vaan pirkkolan uimahallin kylma kaytava ja kylma vesi. Illalla oli viela niin lammin, etta mentiin kuutamouinnille, mutta kun jokin plumsahti altaan toisessa paassa, ei jaaty veteen enaa enempaa selvitamaan, mika meoidan kanssa on uimassa. Ja andrea kuljetti rintsikoillaan ulos meidan huoneesta semmosen lapsen nyrkin kokosen hamahakin. Ma vihaan afrikan otokoita.

Seuraavana paivana tehtiin safari-retki botswanan puolelle. Sen verran nyt nain botswanaa, mutta naytti kylla aika samalta kuin Naisten etsivatoimistosssa. Teimme ensin veneajelun Chobe-joelle, jota kauniimpaa paikkaa en voisi kuvitella. Naimme mm. hippoja ja elefantteja. Sen jalkeen oli perus game drive, mutta saa meni huonoksi ja lopulta vaan varistiin jeepissa ja toivottiin, etta puisto loppuu pian. Ei kai saalle minkaan mahda.

Seuraavana paivana oli lento Livingstonista Johannesburgiin ja se oli kolme tuntia myohassa. Ja me ei olla mitaan sambia-faneja, koska ne rahasti torkeesti siita, etta kaytettiin niiden lentokenttaa. Yritettiin kiertaa, muttei onnistunut. Ja siis zimbabwen rahasta viela. Siellahan kaytetaan nyt us dollareita, kun niiden oma raha on pois kaytosta. Vaihdettiin andrean kengat just vanhoihin hillittomiin zimbabwen seteleihin. Ne on niin hauskoja. Miljoonia ja triljoonia. Sambiassa on kai yhta hullu tilanne: kaverimme nienke oli halunnut vaihtaa hillittoman pinon seteleita randeiksi ja oli saanut 2 senttia. En edes tieda miten pieni se on euroissa. Ihan naurettavaa. Mutta zimbabwessa ei siis kayteta kolikoita, joten kun kaupassa summa on 5,5 ne pyytaa ottamaan viela suklaan, etta saadaan tasa summa. Ja ne ihmiset ihan suoraan sano, etta kyllahan teilla on loputtomasti rahaa, kun tuutte euroopasta! ehka se silta sit nayttaa...

Johannesburgin kentalla tapasimme Nienken, kaverimme Stellenboschista. Paatimme tutustua Jo'burgiin superturvallisesti hostellin organisoiduilla kierroksilla. Teimme yhdistetyn kaupunki ja soweto kierroksen. Hillittoman iso ja ei niin kaunis kaupunki, mutta ei se nyt niin vaaralliselta tuntunut. Maailman toiseksi vaarallisin kaupunkihan se kuitenkin on Mexico cityn jalkeen. Oli kylla yksi alue, jossa opas kehotti ottamaan kuvia vaan kun auto liikkuu, ei kun se on pysahdyksissa. Mutta oli kylla niin kiinnostavaa nahda kuuluisa Jo'burg, mutta oli se meidan teho-ohjelmalla paivassa nahty. Ja soweto oli ihan muuta kuin odotin! Valtio on syottanyt sinne ihan sikana rahaa ja se kylla nakyy. Erityisesti ennen mm-kisoja. Soweton rikkain alue olisi voinut olla mika tahansa hieno lahio lontoossa. Ainoa vaan, etta siella asuu vaan mustia. Ja sita maisemaa, mihin olen esim. kayamandissa tottunut, oli tosi vahan. Valtio oikeesti rakentaa niille ihmisille taloja, joissa on jopa pieni puutarha. Kaynti koyhimmalla alueella oli todella rasittava, koska ma en ole enaa mikaan idioottituristi. Ne vaan massaili niiden kurjuudella, mika tuntui kohtuuttomalta. Ei ne ole ainoat koyhat tassa maassa. Ja lapset oli ihan kamalia! Ne tuli vaan kinuamaan rahaa, ja kun nienke antoi 2 randia, joka on muuten musta ihan paljon, ne viskas sen maahan ja sano, etta ei riita. Voi elama! Oikeesti kaikki townshipit ei oo noin kamalia! Ja meita on vaikea jarkyttaa sowetolla, kun se mun mielesta oli ihan luksuslahio verrattuna mihinkaan kapkaupungin lahella. Silti pitais niin saalitella ja tietty suoltaa loputtomasti avustuksia joka kateen. Me tultiin kotiin ja tuntui ryostetylta.

Joka tapauksessa paiva Jo'burgissa riitti ja sitten otettiin bussi tanne Nelspruitiin lahelle kuuluisaa Kruger parkia. Nienke sai viela johannesburgin hostellin tyypilta sydandasarkevan rakkaustekstarin, kuinka se oli vienyt pojan sydammen. Hahaa, oli viela saanut numeron, kun maksettiin luottokortilla.;) Nelspruitin hostellin omistaja on joka tapauksessa varsinainen asiantuntija ja tanaan han vei meidat koko paivan retkelle Krugeriin katsomaan elaimia ja huomenna mennaan swazimaahan. Crazy Dave, niinkuin jo luki reppumatkaajille tarkoitetussa oppaassa. Ollaan tosi onnekkaita, etttei dave saanut ketaan muuta opasta meille krugeriin, ja joutui tulemaan itse. Ihan parasta. Ja luulin, etten paase swasimaahan ollenkaan.

Mutta joo. Viikko jaljella, mika on aika hassua. Parjailkaa kaikki ja kaikkea hyvaa! Kohta nahdaan!

Arvostele tämä blogimerkintä

Looking for inspiration for your next trip?

Read much more about Etelä-Afrikka on the KILROY travels website

Lue lisää