Moikka taas,

Olen viimein taas hyvällä tuulella puolentoista päivän masistelun jälkeen. En nimittäin todennäköisesti päässyt viinikurssin koetta läpi, ja se on noloa ja hyvin hyvin ärsyttävää. Luin kokeeseen vaan yhden päivän, mutta lähdin kotoa hyvillä mielin. Olin oppinut niin todella paljon kurssilla ja kaikki tuli kerrattua kun luin kokeeseen. Olin omasta mielestäni oppinut kaiken, minkä omiin tarkoituksiini halusinkin. Mutta eihän tollasessa ole mitään järkeä! Koko koe oli pelkkiä turhia yksityiskohtia mm. vuosilukuja (minä vuonna tämä ja tämä yhdistys perustettiin)!! Rehellisesti sanottuna ei kyllä kiinnosta! Eikös mun pitäisi tässä nyt kuitenkin olla yliopisto-opiskelija eikä mikään ala-asteen bulimiaoppija. Ainoa vaan, että jos en läpäise koetta, joudun nielemään kaikki periaatteeni ja todella opettelemaan noi vuosiluvut ym. Mutta sanokaa nyt mulle sieltä maailman huipusta pisa-maasta, että eihän tossa ole mitään järkeä! Olen myös huomannut saman nippelitieto-ongelman kielitieteenkurssini pistareissa, mutta siinä yhteydessä se on jotenkin paremmin ymmärrettävää. Mutta eikö se olisi olennaisempaa, että mä tiedän, miten valko- ja punaviinin valmistus eroaa tisistaan ja miten viininviljely on alkanut Western capessa, kuin että mä opettelen ulkoa jotain viinitutkinnon suorittaneiden ihmisten nimiä?!! Ei se kyllä nyt mielestäni ole akateemista ajattelua kehittävää, jos vaaditaan vaan turhuuksien opettelua. Mutta joo, jos joudun uusimaan kokeen, niin sittenpähän olen sellainen nippelien asiantuntija, että kysykää mitä vaan! Haluaisin vaan, että kurssista ei jäisi paha muisto, koska se oli niin kiva kurssi. En kuitenkaan kadu ollenkaan, etten lukenut enemmän. En mä olisi tajunnut noin tyhmiä juttuja kumminkaan opetella. Ja kyse on aina valinnoista, ja mieluummin vietin sunnuntain juhlimalla biggin synttäreitä kuin lukemassa. Tämä on kuitenkin afrikka.

Mutta joo, saas nähdä miten käy. Ensi torstaina on myös viimeinen pistari kolmesta kielitieteen kurssilla ja sitten ne on tehty. Ensimmäinen meni tosi hyvin, mutta toinen aika huonosti. Saadaan toka takaisin huomenna. Koko kielitieteen kurssi on yllättäen muuttunut huolestuttavasti puheviestinnän kurssiksi: tiistaisin on nyt koko loppusemesterin intercultural communication, ja nyt keskiviikkoisin ja torstaisin on käyty läpi tutkimuksia sairaanhoidin "epävirallisista" tulkeista. Eli, miten hyvin toimii, jos joku sukulainen on tulkkaamassa vaikka maahanmuuttajan lääkärikäynnillä. Ja onko parempi, jos on ammattitulkki vai ei, ja onko semmoista saatavilla... Ihan kiinnostavaa kyllä, mutta olen yllättynyt siitä, että tuntuu kuin olisinkin puheviestinnän kurssilla. Noh, onhan tämäkin kaikki hyvin yhteydessä mun kiinnostuksenkohteisiin. Mut noh, rehellisesti sanoen, kaipaan kielioppia. Tähän sitä on tultu, enkä edes häpeä. Olen siis rehellisesti kielitieteijänörtti.

Mutta joo. Ton edellisen blogimerkinnän kirjoittamiseen meni koko maanantai (te ette usko miten hitaasti näitä kirjoittaa. Siksi kieliasu on aina niin kamala, koska en muuten ehtisi kirjoittaa olleenkaan). Noh olin siksi aika jäljessä muista koulutöistä ja yritinkin paniikissa opetella artikkeleitani jne. Siinä se viikko aika nopeasti hurahti. Aika paljon kyllä jännitin mikon puolesta, joka on nyt ollut viikon Rotterdamissa. Mutta kämppä on viimein löytynyt, koulu alkanut ja monta kaveria saatu, joten ei enää huolta. Perjantaikin meni lähinnä lataillessa kuvia facebookkin ja epäonnistuneen kauppareissun kanssa. Mentiin saksalaien kaverini Andrean kanssa kauppaan, joka on mahdollisimman kaukana meidän kodista, koska se on paras kauppa. No eipä meillä sitten ollutkaan varaa maksaa meidän ostoksia (oli paljon), koska andrea unohti luottokorttinsa kotiin ja mä olin unohtaa lisätä rahaa visa electronille. Siinäpä me sitten vaan sipsutettiin (pelottavan myymälävastaavan kautta) takas kotiin hakemaan rahaa, takas kauppaan ja taas takas kotiin. Meni ehkä kolme tuntia.

Mutta joo, ei siis mitään kiinnostavaa oikeastaan viime päivinä. Perjantaina oli vaan toisen ranskalaisen kaverimme läksiäiskekkerit, joissa oli yllättävän paljon väkeä. Yritin olla vaan vähän aikaa, koska aamulla oli luvassa viinikurssin wine tour, mutta oli niin mukavaa ja olin niin väsynyt typerään luokkatenttiin lukemisesta, että vähän venähti. Piti herätä niin aikaisin ja koko päivän satoi ja oli kylmä, joten wine tour ei nyt ehkä ollut ihan paras mahdollinen. Ihan hauskaa oli kyllä, mutta oli naurettavaa, että me käytiin kaikilla kierroksen kolmella viinitilalla ennen lounasta. kaikki alkoi olla vaan niin nälkäisiä, että alkoi ärsyttää. Mutta maistoin myös ehkä parasta punaviiniä ikinä, sääli vaan, että pullo maksoi 300 randia (30e), joten eipä tullut ostettua.

Sunnuntaina vietimme Biggin syntymäpäiviä ja ajoimme autolla läheiseen kalastajakylään. Se oli oikein hauskaa. Illalla söimme kakkua ja annoimme lahjan. Yllättävän paljon väkeä ilmestyi asuntoomme kekkereille. Se oli oikein positiivista.

Mutta joo, nyt vielä liittyen edellisen kirjoitukseni kommentteihin sekä äidin ja isän ylireagointeihin, haluaisin korostaa, että en siis ole täällä yhtään sen enempää vaarassa kuin missään muuallakaan. On kuitenkin tosiasia, että yksi Helsingin parhaita puolia on todella, että voi lähteä yksin aamuyöllä baarista, kulkea läpi Helsingin, ostaa lihapiirakan aseman snägäristä ja hypätä yöbussiin. Kuitenkin se, ettei niin voi tehdä joka paikassa, ei tarkoita, että muut paikat olisivat sen huonompia. Se tekee juuri tästä paikasta niin kiinnostavan, että kulttuuri on eri. ja se on osa tässä maassa asumista, että ei voi kävellä yksin pimeällä. Käyhän se vähän skandinaavisen itsenäisen naisen itsetunnolle, mutta maassa maan tavalla. Tämän maan huono puoli on se, että kaikki liikkuminen on niin julmetun vaikeaa.

Ja kaikilla paikallisillahan on oma auto. Sillä kuljetaan myös baarista kotiin, joka tuntuu suomalaisesta aika järkyttävältä. Suomessa kun humalassa ajaminen on ehkä pahinta mitä voi tehdä. Yksi saksalainen kaverimme Mo taas oli kuullut, että yksi mies oli päättänyt kävellä kotiin ajamisen sijasta, koska oli ottanut pari kaljaa. No poliisi pysäytti miehen ja kysyi, miksi ihmeessä tämä käveli yksinään keskellä yötä. mies selitti miksi, ja poliisi sanoi, että ota ensi kerralla auto. Täällä pahinta mitä voi tehdä, on kävellä yksin baarista kotiin. Mutta joo, ehkä siksi on myös valitettavan helppo hengata kansainvälisessä porukassa. On aina iso porukka, jonka kanssa lähteä ja palata. ja aina on joku, joka haluaa palata samaan aikaan baarista Concordiaan tai academiaan eli tälle opiskelija-asuntoalueelle. Jos tapaisi paljon paikallisia, olisi todella vaikea päästä kotiin. Ja humalaisen kyytiin en suostu, ainakaan niin pitkälle kun voin sitä vaan välttää. Toivottavasti kokonaan.

Elämäni on siis erittäin turvallista, koska en ole oikeastaan koskaan yksinäni missään. Ja en usko, että se nyt on oikeasti niin vaarallista kulkea townshipissa päiväsaikaan. Ainakaan, jos arvoesineet on kotona. Sitä vaan herättää vähän huomiota, joka ei aina ole toivottavaa. Musiikkikoulussakin työskentelevä amerikkalainen tyttö ajaa sinne joka päivä yksinään, eikä siinä ole mitään. Mä en vaan halua tehdä sitä. Olen myöskin kävellyt vaan kerran yksin pimeällä kotiin, ja silloinkin kello oli vasta seitsemän ja kadut täynnä ihmisiä. olenkin ylivarovainen ja ennemmin kysyn tuntemattomilta, mihin ne on menossa, kuin kävelen yksin. Mutta esim. Denver kävelee yksinään koko ajan eikä mitään ole käynyt.

Mutta joo. Kunhan vaan selviän torstain luokkatestistä, on aika kevätloman!! käsittämätöntä, että opiskelu on jo puolessa välissä! Aloitetaan andrean kanssa väliviikko perjantaina opiskelijajärjestön superhalvalla wine tourilla ja lauantaina matka kohti etelää kuuluisaa garden routea pitkin alkaa. Jee! Ette siis ehkä kuule musta nyt hetkeen.

Pärjäilkää ja kommentoikaa paljon! Kommentteja on kiva lukea!