Heipä hei, toverit!

Viikko on kulunut ensimmäisestä kirjoituksesta. Tässä istun omassa huoneessani ja netti toimii. On ollut huippua! Ainoa huono asia sanottakoon nyt alkuun, että onnistuin ekan päivän hässäkässä jotenkin hukkaamaan suomalaisen sim-korttini. Silkkaa tyhmyyttä siis. Enkä edes tiedä, miten se on mahdollista hukata näin pieneen huoneeseen, mutta jotenkin se vain tapahtui. Joka tapauksessa siivooja käy joka päivä, joten se on jo varmaan pyyhkäissyt sen mennessään tai sitten se löyttyy joskus. Ei kuitenkaan kannata lähettää siihen mitään. Netistä saa kiinni!

Lento oli pitkä, mutta siinähän se meni. Kaksi tuntia vaihtoaikaa on kuitenkin yllättävän vähän Lontoossa, kun pitää vaihtaa toiseen terminaaliin. En tiedä, miksi olin niin yllättynyt siitä. South African Airwaysin työntekijät oli kuitenkin suhteellisen helppo tunnistaa, joska kaikilla oli jalkapallopaidat!;) mitä sitä nyt virallista virka-asua käyttämään.Finaalimatsia ei sentään koneessa näytetty, mutta tilannetietoja annettiin tasaisin väliajoin. Kusinen juttu oli, että Afrikan yli lentävässä koneessa ei tarjoiltukaan ruokaa varastopalon takia. Söin sämpylän lentäessäni lontooseen, ja odotin jo innolla lämmintä ateriaa. Kiva sitten kuulla lontoon kentällä, että sun täytyy lähteä nyt äkkiä ostamaan ruokaa, ennen kun tuut koneeseen. siellä sitten paniikissa juoksen pitkin kenttää painavan läppärilaukun kanssa ja yritän löytää edes jotain. Ravintoloihin ei ollu aikaa jonottaa. Afrikan lento (12tuntia) sitten taittui pussillisella jugurttirusinoita, smoothiella ja keksipakkauksella, jonka sai koneesta. Yliopisto hakee uudet opiskelijat kentältä, ja kuski löytyi heti, kun astuin Afrikan kamaralle. En oo muuten ikinä saanut niin nopeesti laukkuja! Samasta koneesta tuli myös belgialainen tyttö, ja (johtuen kehnosta ruokatarjonnasta koneessa) ensimmäinen Etelä-Afrikassa kokemani paikka oli McDonalds. Häpeällistä, mutta totta. Ihan samalta maistui kuin suomessa. ;)

Mutta nyt on siis kulunut siis viikko ja on ollut ehkä hienointa ikinä! Täydellinen viikko. Toivottavasti jatkuu edes puoliksikaan näin hyvin. Olen nyt lähinnä jämähtänyt kämppisteni seuraan. Meitä on siis neljä: minä, Denver USA:sta, Biggi Saksasta ja Sigrid Itävallasta. Kaikilla on siis oma huone ja vessa, jossa suihku, sekä yhteinen keittiö ja olkkari. Ollaan nyt yritetty tämä eka viikko saada kämppää vähän viihtyisämmäksi, piirrettiin jopa taulua olkkarin seinälle. Ainakin toistaiseksi ollaan tultu toimeen erinomaisesti! Ainakin jo sen takia kannatti lähteä, että saan kokea kimppakämppäasumisen ilot. mulla kun ei oo ennen ollut kämppiksiä! asumisjuttuja hoitava tyyppikin ihmetteli, että syödäänkö me aina yhdessä.

Sitten semmonen fakta, että täällä on ihan oikeasti kylmä. Ne pipopäiset tyypit mm-kisojen katsomossa ei ollu mikään läppä. Juttuhan on se, että ulkona on suunnilleen sellasta, kun mitä meillä on joskus syyskuun ja lokakuun tienoilla. Fleecellä, takilla ja kaulaliinalla siis pärjää, mutta sormikkaatkin olis ollut ihan hyvät. Ongelma on se, että just niin kylmä kun on ulkona, on myös sisällä. Luentosalissa siis nökötetään takit päällä väristen ja tässä itsekin istun kääriytyneenä villapeittoon. Paikalliset on kuitenkin jo aika övereitä. Yksi yliopiston työntekijä istuu toimistossaan toppatakissa (karvakaulukset ja kaikki), karvatalvikengissä ja sellaisessa hillittömässä korvaläpällisessä karvalakissa, jota kukaan ei vaivautuisi edes käyttämään pahimmilla paukkupakkasilla Helsingissä. Itsekseen se muumisee, miten kylmä sillä on. :) Ehkä mä en kerro meidän talvesta mitään. Kämppikset väittävät, että yöllä ennen kun mä tulin, meidän kämpässä oli -1 celsiusta. Mutta en tiedä onko totta, mutta ei täällä ainakaan nyt niin kylmä oo. Suihkusta poistuminen on kyllä aika raastavaa. Yritän kuitenkin varmaan sinnitellä ilman lämmityslaitetta talven loppuun.

Tämä on siis ollut orientaatioviikko. Se on ollut oikein hyvin suunniteltu, paitsi että yksi ilta katsoimme elokuvan, District 9, joka oli aivan tolkutonta silpomista! Joo okei, se on hyvin Etelä-Afrikkalainen filmi ja rivien välistä voi nähdä rasismin syvimmän olemuksen ja plaa plaa. Istuttiin silti itävaltalaisen kämppikseni Sigridin kanssa kädet naaman edessä varmaan puolet koko leffasta ja odotettiin, että se loppuu. Onneksi viinimaistelu leffan jälkeen vähän paransi traumoja!;)

Mutta kaikin puolin tämä on huippuyliopisto. Kaikki käytännön asiat toimii paremmin kuin Helsingissä! Ja kaikki ihmiset on aivan ihania. Esim. nainen, joka otti vastaan passien ja viisumiemme kopiot yms. saapuessamme on saanut paljon hupia keksiessään vitsejä meidän etunimistä. Mä olen tietenkin taas Hannah Montana. Sinne se jäi sitä yksinään naureskelemaan vielä kun lähdin. Seuraavana päivänä jouduin vielä tulostelemaan maksukuittini kopion, kun sitä ei sittenkään löytynyt. Olin helpponut, kun asia oli viimein hoidettu, mutta sitten kuulin nimeäni huudettavan. Ihan pala kurkussa meen takasin, että mikä nyt vielä on ongelmana. "Did you cut your hair?" "Anteeks mitä?" " Tässä sun passikuvassa on pitkät hiukset ja nyt sulla on lyhyet!" Tärkeä huomio, totta kai.;) Ja mun Xhosan opettaja on kuin rokkistara. Se piti esitelmän orientaatiossa ja laittoi koko salin laulamaan ja tekemään clicksejä. Aivan mahtava, täysin kaheli tyyppi. Odotan xhosan alkamasta tiistaina! Lisäksi olen nyt alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päättänyt, etten opiskelekaan afrikaansia. Ensinnäkin tulee liikaa kieliä, ja toisekseen en oikein osaa lingvistinä ottaa koko kieltä vakavasti. Ollaan mun saksalaisen kämppiksen kanssa päädytty siihen, että mehän jo osataan sitä. Senkun puhuu saksaa niin huonosti kuin mahdollista ja lisää joka väliin limaa irrottavia räkimisäänteitä! Tämä läppä osuu valittavan lähelle totuutta, uskokaa mua. Aika turha kieli. Lisäksi tavattiin eilen pari afrikaanipoikaa baarissa, ja ne oli sellaisia leuhkoja kusipäitä että huhhei. Tietenkään tämä ei ole koko totuus, mutta en myös periaatteesta halua opetella lehkojen valkoisten kieltä, vaikka asunkin Stellenboschissa (Yliopistomme siis perinteinen, puoliksi afrikaansinkielinen koulu, jossa edelleen n.80% on valkoisia). Sen sijaan ajattelin ottaa turhistakin turhimman Introduction to Jewellery Design and Metal Techniques -kurssin, joka on ainakin mun kämppisten mielestä lähinnä hyvä vitsi. Mut hei, kaikki hyväksiluetaan kotona, joten miksi raataisin turhaan!

Stellenboschista vielä. Tämä on siis Etelä-Afrikan toiseksi vanhin kaupunki heti Kapkaupungin jälkeen. Vaikka eihän tämä ole kaupunki vaan kylä. Viinikylä, jossa joka ikinen talo on valkoinen. joten arvatkaa vaan eksyinkö jo. Tämä on ihan sympaattinen paikka, mutta tuntuu kuin olisi Euroopassa. Eurooppa Afrikan keskellä. Tuntuu, ettei täällä voisi ikinä tapahtua mitään pahaa, mutta ei silti halua testata sitä turvallisuuden tunnetta kävelemällä pimeällä yksin kotiin. Stellenbosch on silti erittäin turvallinen kaikille, joilla on järki päässä. Pitää vaan vähän taas tottua, että baareissa saa polttaa sisällä ja musiikki pauhaa niin kovaa kun lähtee. Ja ruoka on lihaa, lihaa, lihaa. Ja opiskelijat ostaa lounaaksi hampurilaisia.

Pahoittelen tästä pitkästä tekstistä. En jaksa kirjoittaa erikseen matkapäiväkirjaa, joten tämä olkoon se. jos et jaksa lukea, älä lue. Olen kuitenkin niin iloinen, että lähdin tänne. tästä tulee ihan huippua. Kaikilla muilla vaihtareillakin on ihan samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin mulla. Ekonimiopiskelijatkin haluaa pelastaa maailman.(sori tästä;)) Kokattiin kämppisten kanssa yks ilta, ja mietittiin, että miten harvoin neljä ihmistä suostuu syömään sekä valkosipulia, sipulia että sieniä.

Lisäksi olen niin ylpeä, että sain tämän netin toimimaan. Pidetiin kämppisten kanssa yhdessä adapterienleikkelytalkoot. Eurooppalaisista adaptereista pitää siis sahata veitsellä irti muovilituskat, jotta töpseli sopii. Me päästään kuitenkin helpolla: amerikkalaisten täytyy kaivaa muovia ulos syvältä pistokekolosta. jep, tämä oli varsinainen tekniikkaselostus...Olen humanisti. On muuten hauskaa kuinka universaali yhteys humanisteilla on! Musta ja mun saksalaisesta kämppiksestä tuli heti ylimpiä ystäviä kun tajuttiin tämä yhtäläisyys. Totta kai se yhdistää, että käyttää kaiken aikansa opiskelemalla kaikkea täysin turhaa, jolla ei ikinä tule saamaan työtä eikä rahaa!;)

joo, mutta ilmoitelkaa kuulumisia, ja älkää välittäkö mun urpoiluista! Ettekä korjaa mun pilkkusääntöjä!! Kielenhuollon käsikirja ei nyt SATTUMALTA tullut mukaan, ja se palikka aivoissa, joka kertoisi, onko lauseissa yhteistä ainesta vai ei, on poistunut aivoista, jos sitä on ikinä ollutkaan. hmm.. onkohan tämä nyt fiksua laittaa näin paljon mietteitä nettiin... katsotaan! Ollaan yhteydessä taas.

Arvostele tämä blogimerkintä

Looking for inspiration for your next trip?

Read much more about Etelä-Afrikka on the KILROY travels website

Lue lisää