Moikka.

Vasta nyt ehdin viimein kirjoittaa tänne. Ihme sähläystä. Maanantaiaamuna piti jo alkaa mun ensimmäinen luento klo 8 (englannin/kielitieteen kurssi). Heräsin ja olin jo valmiina lähtöön, kun tajusin, että on vieläkin pilkkopimeää. Ei mikään kiva yllätys uudelle vaihtarille. Mikäs sen paremmin herättäisi, kuin pieni aamupanikointi!;) Ei vaan ollenkaan huvittanut lähteä sompailemaan pimeään yksinään vielä näin alkuvaiheessa reissua. Ja oli tosissaan yhtä pimeää kuin yöllä. noh, päätin, etten nyt kuitenkaan rupea hakkaamaan kämppisten ovia, vaan lähdin kouluun. Alakerran vahtimestarinainen vielä neuvoi, missä mun luento on (ja neuvoi väärin) ja muistutti, että kaikki campuksen tiethän on green routea (eli vartijat kiertää 24h), joten ei mitään hätää. noh kun pääsin ulos, oli jo vähän valoisampaa ja kohta jo päivä. Turhaa panikointia siis, mutta tiedänpähän ainakin nyt, että päivä valkenee Etelä-Afrikassa klo 7.30, eikä yhtään aikaisemmin.

No mutta koko luento oli peruttu. Samoin xhosan luento seuraavana aamuna. Englannin kurssilta sain seuraavana päivänä kotitehtäviä, jotka pitäisi näkyä WebCT nimisellä sivulla. Paikalliset onneksi selittivät (ja kädestä pitäen näyttivät) urpolle vaihtarille, mikä koko sivu on. Noh, nämä tehtävät pitäisi olla tehtynä sunnuntaihin mennessä. Tänään on sunnuntai, ja virallisen käytännön mukaan, jos jotakin ei ole palauttanut deadlineen mennessä, lentää ulos kurssilta. En pääse koko sivulle, koska the International Office ei ole vielä virallisesti kirjannut mua opiskelijaksi. En siis tee kotitehtäviä tänään, toivottavasti edes huomenna. ja nyt vain rukoilen, etten lennä kurssilta ja että saan ne 12 op, jotka kurssista saa. Muuten olen lirissä.

Aika stressaava viikko siis. Tämän typerän WebCT-jutun takia koko viikko on mennyt ihan hermoillessa. Kävin tapaamassa kurssin vastuuhenkilöä (vähän pelottavaa hevarinaista), joka lupasi lähettää kaiken sähköpostilla, mutta eipä ikinä lähettänyt. Lisäksi olen ahdistellut monta kertaa päivässä International officen koordinaattorini oppilasassistenttia (oikea koordinaattori on tietty just nyt lomalla), joka mm. lupasi lähettää opettajalleni vielä perjantaina sähköpostia, että saisin tehtävät. Noh, tein kaikkeni, enkä ikinä saanut noita typeriä kotiläksyjä! Täytyy siis jatkaa taistelua huomenna. Kämppisten mielestä hermoilen liikaa, mutta haluaisin vain tehdä kaiken samaan aikaan kuin muutkin. On vähän rankkaa olla ainoa vaihtari kurssilla. Vielä, kun englantini kuitenkaan ei ole samalla tasolla kuin afrikaaneilla (ja kurssi on vielä englannin kurssi). kurssi on kuitenkin todella kiinnostava, jos mua ei nyt heitetä sieltä ulos!

Mutta muut kurssit ovat aivan mahtavia. Xhosa alkoi viimein torstaina ja kyllä todella hauskaa. Opeteltiin tietty vasta sanomaan ihan perusjuttuja eli tervehtimään, sanomaan, mistä tullaan jne. ("Missä se Suomi on?") Mutta ah mikä ihana morfologia! Voin laittaa lingvisteille ja muille sekopäille esimerkkejä myöhemmin!;) Valitsin myös nyt sitten sen koruntekokurssin, mikä oli ehdottomasti oikea vaihtoehto! Kaikki tämä stressi katoaa, kun torstaisin pääsee kolmeksi tunniksi sahaamaan ja hiomaan metallia. Se oli kuin terapiaa se. En olisi millään malttanut jättää keskeneräistä työtäni sinne, mutta ens viikolla jatkuu. Ja mikä parasta, ainakaan tältä kurssilta ei tuu läksyä.

Lisäksi olen tämän viikon aikana mm. korjauttanut läppärini. Yliopiston nettisivu ei toiminut, mut onneksi it-centerin pojat on fiksuja. Minä tietenkään en ole fiksu, vaan idiootti humanisti. Atk-sanasto englanniksi ei nyt ihan oo hallussa. Ne yritti kysellä kaikkea, että oonko jo yrittänyt tehdä sitä ja tätä. En mä tiedä olenko; ehkä olen, ehkä en. Vaikea sanoa. J Ja tää kone on niin nolo, kun ilman johtoa tän saa just ja just auki ennen kun se simahtaa. It-pojat ei uskoneet, ennen kun se sitten simahti. No joo, tää ei nyt taida olla yhtään kiinnostavaa, joten ehkä kerron muusta.

Löydettiin viime sunnuntaina aika läheltä meidän asuntolaa videovuokraamo. Viime sunnuntai menikin leffaa katsellessa ja sama ajateltiin toteuttaa tänään. Tänään jopa keksittiin, miten saatiin pizzat tilattua tänne, niin ei oo vielä tarvinnut poistua kämpästä. Tiistait on leffapäiviä Stellenboschissa. Mekin yritettiin mennä kämppisten kanssa leffaan, mutta kaikki näytökset oli myyty loppuun. En oo varmaan ikinä nähnyt niin paljon väkeä leffateatterissa. Mutta onhan se halpaa, tiistaisin on vielä puoleen hintaan n. 1,5 euroa leffa.

Ja sitten jotkut ihmetyypit soittelee mulle. Näitä prepaid-liittymien numeroita jotenkin kierrätetään, joten jotkut yrittää tavoitella numeroni entistä omistajaa. Just joku soitti ja kysyi, olenko Ellie. Ei en edelleenkään ole, vaikka kiitos tietty bilekutsuista ja soitoista keskellä yötä. ;)

Mitäs sitten? Keskiviikkona oli taas braai (grillijuhla siis), meidän asuntolassa vaihteeksi. Alan jopa tykätä tästä paikallisesta boereworsista eli makkarasta. Harvinaista. Ja perjantaina mukava norjalainen opiskelijapariskunta kutsui meidät luokseen. Meidän koko kämppisjengin siis. He eivät saaneet opiskelija-asuntoa, koska eivät ole naimisissa, joten asuvan viinitilalla vähän matkan päässä Stellenboschista. Aika huikeeta! Meidän asunto kalpeni rinnalla. Mielettömät maisemat, ja talon omistaja on taiteilija, joten koko asunto oli täynnä taideteoksia. Ja tuntui niin virkistävältä olla oikeassa kodissa vaihteeksi, vaikka onhan meidänkin koti tietysti oikea, mutta tavaraa on niin vähän. Ja norjalaiset on niin samanlaisia kuin suomalaiset, se on niin hauskaa. ja nekin yrittää turhaan päihittää ruotsalaiset.;)

Hain myös vapaaehtoiseksi läheiseen townshippiin. En tietty vielä tiedä, että huolitaanko mua. Hakuprosessiin kuitenkin sisältyi retki paikan päälle, joka jo sinänsä oli aika järisyttävä kokemus. Sen jälkeen Stellenbosch muistuttaa vielä enemmän kuplaa. Tuntui aika häiritsevältä kävellä isossa valkoisessa turistiryhmässä pitkin Kayamandia ja ottaa kuvia toisten kodeista. Opas kuitenkin sanoi, etteivät townshipin asukkaat pahastu vierailijoista. Meni niin monta vuotta, ettei townshipeissä ikinä näkynyt valkoisia. nyt kuitenkin valkoiset ovat kiinnostuneita, ja vapaaehtoistyöllä on saatu paljon aikaan. Vapaaehtoiset tuovat toivoa muutoksesta, joka tuntuu kuitenkin olevan tuskallisen hidas, ainakin mun mielestä. Mutta lapset olivat ihania, juoksivat perässä ja tulivat ottamaan joitakin meistä kädestä tai halaamaan. Kauempaa ne vilkuttivat meille ja huusivat "teacher teacher". Niin he kutsuvat kaikkia valkoisia vapaaehtoisia. Kuitenkin häiritsi suunnattomasti, että Kayamandin laidalle oli rakennettu jättikokoinen ja viimeisen päälle fiini tervetulokeskus. Siellä oli baari, afrikkalainen ravintola ja tv-huone yms. Eikö sillä rahalla olisi voinut rakentaa taloja, sen sijaan, että yritetään tehdä ihmisten kurjuudesta turistinähtävyys?

Mutta siis eilen viimein lähdettiin kämppisten kanssa koko päivän wine tourille. Aika kahjoa touhua. Kierrettiin neljällä viinitilalla ja välissä oli lounas. Kymmeneltä meidät haettiin kotoa, eikä yhtään uskottu, että pystyttäisiin maistelemaan viinejä heti aamupalan jälkeen. Mutta kyllä sitä vaan pystyi ja aika paljon maisteltiinkin, koska viideltä oltiin kotona.;) Aivan huikea päivä! ja se totta kai kävi lasi lasilta hauskemmaksi, kun tunnelma kohosi ja kaikista tuli yhtäkkiä kavereita. Ja ne viinitilat, on toinen toistaan kauniimpia. Kaikista on huikeat näkymät vuorille ja idyllisiä valkoisia rakennuksia. Yhdellä tilalla oli jopa juustomaistiaisia, joka oli taivaallista. Tosin oltiin aika nälissään (se oli ennen lounasta), joten kierrettiin juustotiski niin moneen kertaan kun vaan kehdattiin. Wine tourin jälkeen kerättiin sieltä pieni porukka, joiden kanssa lähdettiin vielä syömään ja yöelämään. Täydellisen kahjo ja hauska päivä, suosittelen.

Mutta nyt ollaan siis sunnuntaissa, ja huomenna alkaa taas arki. Vaustauksena vielä Ritsin kysymykseen kämppiksistäni: Biggi opiskelee Tübingenissä ainetta nimeltä "Cultural Studies", joka on kai yhdistelmä montaa eri ainetta (sosiologiaa, antropologiaa, historiaa ja politiikkaa). Täällä Biggi opiskelee mm. sosiologian kurssin, johon sisältyy paljon kenttätutkimusta sekä vapaaehtoistyötä Kayamandissa. Biggi on myös lukenut kielitiedettä vähän.

Amerikkalainen Denver, seinänaapurini, opiskelee North Carolinassa kauppatieteitä, mutta ehkä alun perin enemmän isänsä painostamana. Denver on kuitenkin päättänyt hyödyntää kauppatieteissä oppimiaan tutkimusmenetelmiä ym. HIV:n tutkimiseen ja tulla siis varmaan tutkijaksi. Denverillä on käsittääkseni myös joitain opintoja jossain sairauksiin liittyvässä tieteessä, josta en ollut ikinä kuullut. Täällä Denverillä on mm. sellaisia kursseja, joissa hän kiertää ala-asteilla ja opettaa HIV:stä ja muusta. Denver on myös vapaaehtoisena HIV-klinikalla ja pääsee seuramaan vierestä HIV-testien tekoa.

Itävaltalainen Sigrid opiskelee myös alun perin kauppatieteitä, mutta erikoistuu bisnesetiikkaan. En ole ainakaan kuullut, että sellaiseen voisi erikoistua suomessa. Tulevaisuuden työtehtävä voisi olla konsulttina yrityksille, jotka haluavat olla vastuullisempia. Myös käsittääkseni esim. reilun kaupan tuotteet liittyvät jotenkin tähän. Sigridillä on täällä esimerkiksi sama sosiologian kurssi kuin Biggillä.

Tulipas taas tekstiä. pitäisi ehtiä kirjoittaa useammin! Olisi mukava kuulla kuulumisia!