Moikka,

Asiat on nyt kunnossa. Tapasin tänään kielitieteen kurssini luennoitsijan, ja kurssilla on sittenkin toinenkin vaihtari, jolla oli sama ongelma. Munkin on siis korkea aika opetella vähän afrikkalaista no stress- meininkiä, vaikka lapuissa kuinka lukisi, että kurssilta lentää, jos tehtävät ei ole tehty. Huvittavaa kuitenkin oli, että tämä ensimmäinen vieraileva luennoitsija oli Itävallasta ja erikoistunut alueeseen English as a Lingua franca eli kuinka englanti on koko maailman keskenäisen kommunikaation kieli. Ja minä siellä istun ja kuuntelen, kuinka tämän erikoisalan konferensseja on pidetty mm. helsingissä 2008, ja kuinka helsingin ja Tampereen yliopisto ovat yhdessä luoneet tälle erikoisalalle tietokannan, jota luennoitsija nyt suosittelee meidän kaikkien käyttöön. "Mutta ei huolta, ei se suomeksi ole, koska eihän suomea osaa kun suomalaiset" hehheh

Jep. Eli meitsi lensi yli 15h maailman toiselle puolelle kuulemaan, mitä cooleja juttuja tehdään Helsingin yliopistossa! käsittämätöntä. Englannin laitoksella tosin, mutta silti. ja kukaan eteläafrikkalainen ei ollut kuullutkaan tietokonetietokannoista, joita voisi käyttää tutkimukseen. Jösses, ollaanpas me edistyksellisiä. Mutta tästä riemastuneena mun toki piti mennä lätisemään jotain todella ei-akateemista sille luennoitsijalle tunnin jälkeen. Nyt vähän nolottaa. ja ehdin sanoa vasta kaks lausetta ja oman nimeni (jota en edes lausunut suomalaisittain) ja heti se tajusi, että mä olen Suomesta. "Minulla on paljon erinomaisia kollegoja suomessa". Ehkä mä voisin nyt loppu kurssin pitää suuni kiinni. Mutta ainakin olen siis vielä kurssilla!;)

Mutta nyt, Riikan pyynnöstä, voisin lätistä perusarkipäivään liittyvistä asioista. Tiesin aika monta asiaa etukäteen vanhojen vaihtareden kertomuksista, joten en ole juuri kokenut järkytyksiä. Kuitenkin esimerkiksi kolmen mustan siivoojan pölähtäminen sisään ensimmäisenä päivänä oli häkellyttävää. Istuttiin vaan Denverin kanssa keittiön baarijakkaroilla jalat ylhäällä, mutta silti tuntui, että oltiin tiellä. Pahimmassa tapauksessa olen istunut pelaamassa pasianssia, kun toinen jynssää mun vessanpönttöä.En varmasti totu siihen koskaan, vaikka tiesinkin siivoojista etukäteen. Ilahtuisin kuitenkin erittäin positiivisesti, jos näkisin joskus vaaleaihoisen siivoojan. Mutta en tule näkemään.

Lisäksi, vaikka työttömyysaste on korkea, "turhia" työntekijöitä on kaikkialla. Omia suosikkejani on bensan tankkaaja, aerobic-ohjaajan avustaja (laittaa musiikin soimaan ja tarvittaessa tuulettimet päälle) ja ehdottomasti ruokakaupan hedelmien punnitsija!

Etelä-Afrikka on myös (ainakin jonkun kämppikseni tuoreen tiedon mukaan) maailman eriarvoisin maa. Ihmiset tulevat kerjäämään silloin tällöin, mutta ei kukaan istu tienposkessa kädet ojossa ja kuppi vieressä. Tavallisen näkönen ihminen tulee suoraan kysymään apua, koska on nälkä, eno on sairaalassa jne. Esimerkiksi ekana iltana kannoin dogibägissä loppua pitsaa, ja tälläisen avuntarvitsijan sattuessa paikalle, kysyin, maistuisiko pari pitsapalaa. se oli yhtä aurinkoa se mies. Mutta siis ylipäätään, on erittäin kiusallista olla pieniruokainen kuten minä. Tarjoilija esimerkiksi saattaa kysyä, että haluatko kolme suupalaa lihaa ja kaksi salaatinlehteä mukaan. Joo en halua.

Koulua mulla on nyt ti-to, joka tietysti aika kiva. Sääli vaan, et esimerkiksi kämppiksillä on keskiviikko vapaa, joten esim. huomenna ne ajatteli lähteä käymään Kapkaupungissa. Mutta ei se mitään, mulla on mun ensimmäinen käynti Kayamandissa (kaikki vapaaehtoiseksi hakeneet hyväksyttiin), joten se on kyllä vielä jännempää. Kämppikset joutuu sitten kiertämään mun kanssa uusiksi kaikki parhaat paikat!

Sää on ollut päivisin ihan hyvä, ja välillä pärjää jopa ilman takkia. Aamuisin ja iltaisin on kyllä edelleen kylmä. lisäksi tietenkään kaikkea ei löydä kaupoista, mutta ehkä kummallisin puuttuva tuote on kalenterikirjat. Missään ei myydä niitä. Alettiin jo epäillä amerikkalaisen kämppikseni kanssa, että ehkä afrikkalaiset menee, minne muistaa, mutta varmistin tänään paikalliselta kurssikaverilta, että kyllä niitä pitäisi löytyä. Vaan eipähän löydy.

Ruokahan on kohtalaisen kamalaa. Varsinaista opiskelijaruokalaa ei ole, vaan sellainen iso ja meluisa "Forumin alakerta", josta voi ostaa itselleen roskaruokaa lounaaksi. Olen syönyt tähän mennessä enemmän ranskalaisia kuin koko vuoteen. Omat kokkailutkin on vähän mitä sattuu, kun kauppojen valikoima on tietty aika eri. En ole edes tajunnut suomessa, miten moneen ruokaan olen tottunut käyttämään esim. ruokakermaa, jota ei nyt ole. mutta sehän ulkomailla oleskelussa onkin parasta, että on kehitettävä luovuutta. Tai syötävä ranskalaisia...=)

Vielä pakko kertoa, että kierrettiin Sigridin ja Biggin kanssa Stellenboschin museoita viime viikolla. Ensin mentiin taidemuseoon: "Tämä museo on maksullinen, mutta jos teillä ei ole rahaa, niin sitten te voitte vaan mennä sisään" reilu peli. Ei meillä sitten varmaan ollut rahaa. Mutta sitten mentiin toiseen museoon, joka maksoi opiskelijalta naurettavan viiden randin kolikon eli 0,5 euroa. Se oli hieno historiallinen museo, jossa oli neljä vanhaa taloa eri aikakausilta, joissa jokaisessa aina ajalleen tyypillinen sisustus ja asiaankuuluvaan asuun pukeutunut opas. Yksi oppaista oli niin symppis: kun oltiin räpsitty kuvia talosta ja lähdössä se kysyi: "ettekö te tahdo ottaa kuvaa?" Me oltiin hämillään. "Ettekö te tahdo ottaa kuvaa minusta?" se sanoi turhautuneena. Oli meillä naurusta pitelemistä, kun yritettiin selittää, että tottakai me tahdotaan. Lähtiessä oppaat huusi perään: "Muistakaa säilyttää se pääsylippu, niin voitte tulla toisena päivä uudestaan!" ;)

Sigridkin sai hyvät naurut kokeilleessaan paikallista kampaajaa. Hiusten värjäys ja leikkaus vei kokonaiset kolme tuntia eikä Sigrid tainnut saada montaa kertaa suunvuoroa. Kun suomessa värjättävä pää laitetaan siihen tötteröön (kai tiedätte mitä tarkoitan?), sigrid oli istutettu jonkun rautatangon alle, johon oli kyhätty lämpölamppuja. Oli kuulemma ollut vähän pokassa pitämistä.

Mutta nyt viimein lopetan. kotitehtävän printtailut jäi nyt aamuksi.

Kiitos kaikille kovasti mukavista kommenteista! Valitettavasti ajattelin laittaa valokuvia vain facebookkiin rajatuille ryhmille (lähipäivinä), koska tämä blogi on ehkä vähän turhan julkinen. Ainakin oma kirjoitukseni on ollut vähän turhan usein etusivulla avatessani koko sivuston. En myöskään halua laittaa tapaamieni ihmisten kuvia näin julkisesti esille, varsinkin kun teksti on tällaisella salakielellä.

Mutta pärjäilkää kaikki! Ja näytän mielelläni kuvia matkan jälkeen!!

Arvostele tämä blogimerkintä

Looking for inspiration for your next trip?

Read much more about Etelä-Afrikka on the KILROY travels website

Lue lisää