Heipä hei,

Kiitos taas kaikille kommenteista. oikein mukava huomata, että kyllä näitä sepustuksia käy joskus lukemassa joku muukin kuin isä ja äiti.=) Arki alkaa saapua tänne; olen tässä tosissaan kaksi päivää aamusta iltaan kirjoittanut esseetä ym. kotiläksyjä. Lopputulos oli kaikesta työstä huolimatta nolo. On jo riittävän vaikeaa yrittää esittää fiksua, saatika sitten tehdä se englanniksi.

Vastaus vielä kommenteihin tuosta eriarvoisuusasiasta. En ole itse kauheasti korostanut sitä näissä kirjoituksissani, mutta sateenkaarivaltion todellisuus ei todella ole aivan mitä ideologia. ns. valkoisten töissä (yliopistolla, virastoissa ym.) on töissä kaiken värisiä. Kuitenkin siivojat, pikaruokalatyöntekijät jne. ovat aina tummia. Townshippien asukkaat ovat aina tummaihoisia. Ehkä käytännönesimerkkinä: oltiin menossa junalla Kapkaupunkiin viikonloppuna isommalla porukalla. Osalla oli kolmannen luokan liput, osalla ensimmäisen luokan liput. Odoteltiin laiturilla, kun työntekijä alkoi huutaa, että meidän täytyy mennä toiseen päähän laituria, koska tähän pysähtyy kolmannen luokan vaunut. Kiltisti me kaikki sitten sipsutettiin ensimmäiseen luokkaan, vaikka mäkin ihan taistelin lippuluukulla saadakseni nimenomaan kolmannen luokan lipun. Kulkaas afrikkalaiset, nyt te olette kyllä rasistisia! Ei kaikki valkoiset halua istua ensimmäisessä luokassa. Ei varsinkaan kun ero on vaan penkkien pehmeydessä. Kolmannesta luokasta kaiken lisäksi näki edes ulos. On hieman haastavaa tietää, milloin jäädä, jos ei nää ulos.

Viime viikonloppuna oltiin siis kapkaupungissa. Varattiin dormi yhdeksi yöksi, joka oli mukavaa. Meidän oli tarkoitus patikoida pöytävuoren huipulle, mutta lauantaina oli huono sää ja sunnuntaina liian vähän aikaa(jotenkin nää meidän patikkaretket aina viime hetkellä kariutuu). Sen sijaan pyörittiin kaupungilla ja ostettiin afrikka-kamaa markkinoilta (jonne en nyt saa mennä enää ainakaan kuukauteen). Voisin ostaa kaiken. Kuinkas paljon sä Mikko vastustitkaan sitä meidän tulevaa afrikka-sisustusta?;) Oli muuten niin symppis, kun seisoskelin markkinoilla ja odottelin denverin tehdessä kauppaa, yksi pariskunta tuli käsi kädessä mun luo. "Näytetäänkö me sun mielestä hyvältä parilta?" mies kysyi. Mä vakuutin, että ehdottomasti ne näytti. Miehellä oli kuitenkin epäilyksiä: nainen oli häntä vanhempi ja oli jo lapsiakin. Vakuutin, että eihän millään näistä ollut väliä, jos he vaan pitävät toisistaan. "Mitä mä sanoin" nainen sanoi ja sitten ne jatkoivat tyytyväisinä käsi kädessä matkaa. Afrikkalaiset on niin suloisia=)

Illalla mentiin Mama Africa-nimiseen ravintolaan, joka oli aivan huippu. Saatiin onneksi joku viime hetken peruutuspöytä. Paikka oli ihan täynnä ja koko illan bändi soitti jazzia. Otettiin Sigridin ja Biggin kanssa kolmeen pekkaan lihalautanen, jossa oli kaikkia eksoottisia lihoja, kuten krokotiilia, strutsia ja ja joitain omituisia peura-tyyppisiä eläimiä. olen yrittänyt etsiä sanakirjasta, mitä ne olivat suomeksi, mutta esim. "hyppyantilooppi" ei ihan hirveästi valaise edes suomeksi. Hyvää oli joka tapauksessa kaikki. Ja ruuan jälkeen tanssittiin bändin tahtiin ja lopulta oltiin viimeisten joukossa ravintolassa. Ilta päättyi kun me ja loput ravintolassa olevat vallattiin osa bändin soittimista ja kilkuteltiin bändin rumpuja ja kellopelejä. Se oli ehkä kahjointa ja hauskinta ikinä. ja muutama paikallinen tyttökin, jotka oli vaan ollut syömässä, soitti rumpuja niin tolkuttoman hyvin. Se oli ehkä afrikkalaisin ilta tähän asti. huippua.:)

Kayamandin suhteen on vielä vaikea sanoa oikein mitään. Oltiin siellä viime keskiviikkona vain tunti. normaalisti ollaan siellä onneksi kaksi tuntia, joten ei ole yhtä kiire. Yritin puhua lapsille xhosaa, mutta ei varmaan mennyt ihan nappiin kun ne vaan katsoi muualle, vastasi englanniksi tai lähti karkuun. ;)Pitää yrittää huomenna uudestaan. On kuitenkin mukava, että sain kiltin tyttöryhmän (olisko kuus tai seitsemän lasta), jota nyt vedetään yhden saksalaisen pojan kanssa. Meidän ryhmänimi on nyt Kayamandi angels, koska saksalainen poika ei hyväksynyt Charlie`s angelsia. ;) Mulle se olis sopinut. Mutta tämä on siis n. 13-vuotiaiden lasten iltapäiväkerho. Pitää nyt katsoa, miten tää lähtee etenemään. On ne ainakin söpöjä. Yhdellä tytöllä oli mukana sen pikkuveli (ehkä sillä ei ollut muuta paikkaa mihin mennä), joka oli tosi söpö. Se ei tahtonut osallistua mihinkään peliin joten annoin sille vaan paperia ja kynän, joilla se piirsi sydänpaitaisia poikia ja muuta hempeää.

Xhosan kanssa menee muuten hyvin, mutta ne pirun clicksit tuottaa ongelmia. Käy jo foneetikon itsetunnolle. Ainoa, joka osaa meidän kämpässä lausua oikein "xhosa"-sanan alussa olevan clicksin on Denver, joka ei edes ole kurssilla. Äänteen pitäisi kuulostaa purkkapallon poksahdukselta eikä hevosen kavioilta niinkuin se mulla kuulostaa. Kayamandin koulun pihalla kuulostaa kuin kymmenet purkkapallot paukkuisivat. Mutta muuten kurssi on mainio. Opettajamme Pumlani sano olevansa naimisissa Tina Turnerin kanssa ja kutsuu näkymättömiä ystäviään luokkaan, jotta voimme harjoitella pronomineja. Lisäksi meilä on nyt kaikkilla omat Xhosa-nimet. Mun on Nomandla (powerful), joka ei sovi yhtään. Miksen mä voi olla happy tai many gifts tai jotain muuta mukavaa? Ei auta, tällä mennään kurssi loppuun. ja toki me myös laulamme lauluja. Vielä meille on kyllä jäänyt epäselväksi, miksi me perusalkeiden lisäksi opetellaan sanomaan monella tavalla "tulipalo, juokse, juokse". Mutta Pumlanin logiikkaa ei auta kyseenalaistaa.

Kielitieteen kurssin kanssa menee myös hyvin. Tosin kaipaan opiskelukaveriporukkaa, joka Suomessa on aina ollut ja jonka kanssa voisi jauhaa kurssin aiheista tunnin jälkeen. On mulla kyllä siellä yksi paikallinen poika kaverina, mutta se ei vaikuta ollenkaan siltä, että haluaisi puhua kielen kiemuroista enää tunnin jälkeen. Mutta mukava se on silti, koska kun valitin, etten olen löytänyt kalenterikirjaa mistään, se toi seuraavana päivänä oman opiskelijakalenterinsa mulle. se ei itse tarvinnut sitä itse. Se oli mukavaa. Mutta muuten mä olen vähän häkeltynyt mun uudesta roolistani luokassa. Haluaisin vain olla osa massaa, mutta se ei oikein onnistu niin kauan kuin tuo itävaltalainen luennoitsija opettaa. Kaikki esimerkit on "jos vaikka meillä itävallassa tai suomen turussa..." Ja sitten se katsoo mua ja mä hätkähdän joka kerta. Etelä-afrikkaa ei juuri esimerkeissä mainita. Pitää vaan olla ihan julmetun hereillä, kun opettaja saattaa koska vaan kysyä jotain suoraan multa mun kielestä tai muusta.

Mutta koska tämä on blogi, eli mun yksinpuhelu, otan oikeudekseni jauhaa vähän kurssin aiheesta. Ei-lingvistit tai itsensä sellaiseksi kokevat voivat skipata tämän osuuden. Olemme käsitelleet siis aihetta English as a lingua franca (ELF) eli millainen on muiden kuin natiivien kommunikoinnissa käyttämä englanti. Tämän tutkimussuunnan edustajat kokevat, että ELF (eli meidän muunkielisten huono englanti) tulisi nähdä omana kielenään! ELF ei siis pyri sellaiseen englantiin, jota Britit tai amerikkalaiset puhuvat, vaan ainoastaan toimivaan kommunikaatioon. "virheet" ELF:ssä eivät siis olekaan tämän suuntauksen mukaan virheitä, vaan tämän uuden kielen piirteitä. Esimerkiksi ELF-puhujat (tosin en onneksi minä tässä yhdessä harvassa tapauksessa) saattavat sanoa "He take", joska eihän -s ole kommunikaation kannalta välttämätön, vaan pelkkä natiivien hienous. Myös esim. "tag questins" eli nämä isn`t it?/is it? voivat mennä ELF:ssä "epäkieliopillisesti", mutta se ei mitenkään vaaranna kommunikaatiota. Ja esimerkkejä on paljon lisää. Myös lausumispuolella aksentit ovatkin ELF:n rikkaus eikä ole tarpeellistakaan, että kaikki yrittäisivät lausua kuten britit. Aika kiinnostavaa siis. Suomen kielen kielenhuollon kurssi isommassa mittakaavassa! Mielenkiinnolla seuraan kurssin nettikeskustelua, jossa "puristit" vaativat natiivienglantiin perustuvien standardejen säilyttämistä ja puolet luokasta taas tuulettavat ELF:n puolesta, jossa varsinaisesti ei ole sääntöjä niin kauan kuin viesti menee perille. magee kurssi ;)

Mutta nyt menen nukkumaan. Tuntuu, että kolmen viikon loma etelä-afrikassa alkaa olla ohi, ja on aika alkaa töihin sekä säästeliäämmäksi! o ou.

kirjoitelkaa taas kommentteja ja kuulumisia! ja pärjäilkää!

Arvostele tämä blogimerkintä

Looking for inspiration for your next trip?

Read much more about Etelä-Afrikka on the KILROY travels website

Lue lisää