Heipsan,

Aivan huikeat 5 kuukautta alkaa olla ohi. On aika lähtea kotiin, koska en usko, että voisi enää jatkua yhtä hyvin kuin tähän asti.Teimme siis crazy Daven kanssa vielä päiväretken Swazilandiin ja odotukseni oli korkealla. En tiedä mitä odotin, mutta mielestäni Swazimaa ei ollut kovin erilainen kuin Etelä-Afrikka.Hyvin köyhää siellä on ja AIDS prosentti on korkeimpia maailmassa, mutta paljon oli myös tilaa ja luontoa. Päiväretki oli aika nopea, mutta ehdittiin käydä paikallisella afrikkakamatorilla, joka oli ainakin kymmenen kerta halvempi kuin Stellenbosch, ja sitten suunnattiin Swazi cultural villageen. Aika turistipaikka, mutta ei kai auta kitistä, kun haluaa nähdä koko maan yhdessä päivässä. Enää kyllä melkein kukaan ei elä perinteisellä tavalla, joten koko homma oli kasattu turisteille. Mutta kylä oli silti mielenkiintoinen ja swazi-kultturi tuntui olevan hyvin mieslähtöinen, eli miesten ympärillä pyörittiin. Ja monta vaimoa sai olla, jos vaan oli lehmiä, joilla vaimot ostaa. Huvittavinta oli keskellä kylää oleva puutikuilla ympäröity alue, josta näki selvästi läpi, jos joku oli siellä: "Tänne kylän päälliköllä oli tapana piiloutua polttamaan marihuanaa. Kun päällikkö tuli ulos, sotasuunnitelma oli valmis". Ja niillä oli teloituskallio, jossa pidettiin oikeudenkäynnit, ja jos todettiin syylliseksi, piti hypätä jyrkänteeltä. Lopuksi saimme ihailla tanssia ja laulua ja sitten mentiin ravintolaan syömaan swaziruokaa. Lopuksi kävimme vielä kynttilätehtaalla, joka valmisti esim. eläimien muotoisia kynttilöitä. Ihan hauska paikka.

Crazy Dave oli luvannut ajaa meidät Swazimaasta suoraan MozambiqueenMaputoon. Matkalla oli vaan ihan käsittämätön liikenneruuhka, ja säälitti Daven puolesta, koska se missasi jalkapallomatsin, josta se oli puhunut jokaisen vastaantulijan kanssa koko aamun. Mut ei voi minkään. dave ei myöskään oikein tajunnut, kun ollaan andrean kanssa niin innoissaan leimoista, joita saadaan rajalla. Mitä isompi viisumi, sen parempi. ;) Maputon backpackersissä tapasimme taas biggin ja janinan sekä beriti, jonin ja johanneksen. Se oli huippua. Biggi ja Janina oli jo todenneet Maputon rumaksi, joten otimme aamulla aikaisin hostellin oman bussin Tofoon. Kaikki muut vihasi sitä bussimatkaa, mutta musta se oli mahtavan afrikkalainen! Bussi oli vaan vähän minibustaksia isompi ja totta kai sullottiin täyteen. Ihmisten rinkat oli sullottu lattialle, käytävälle ja ihmisten jalkojen alle ja ihmiset päälle. 8 tuntia, yksi vessatauko (koska kestää aika kauan purkaa koko bussin ihmiset ulos kaikkien tavaroiden seasta) ja joka kylässä ihmiset tulee myymään hedelmiä, limuja ja cashew-pähkinöitä bussin ikkunoista. Ja mä en tiedä, miten ne ne pähkinät paahtaa kun ne on niin taivaallisen hyviä.

Tofossa tapasimme Biggin poikaystävän carstenin ja hänen kaksi kaveriaan. He suosittelivat meille omaa majapaikkaansa, joka oli kaunis mökkikylä rannalla, mutta se oli vaan vähän kaukana tofon keskustasta. Ja valitettavasti sinne pystyi ajamaan vain maastoautolla, joten paikan omistajan piti hakea meidat ja viedä sinne pakettiautonsa lavalla. Kusinen juttu oli vaan, ettei mun samperin visa electron -korttini vaihteeksi toiminut kylän ainoalla pankkiautomaatilla, joten pari päivää meni panikoidessa taas, että toimiiko se ollenkaan vai onko kyse vain automaatista. Andrean rahoilla taas mentiin, mutta onneksi Mosambikissa on halpaa. Mutta mosambikin voisi tiivistää, että paljon palmua, kauniita rantoja, joissa tosi lämmin vesi, kookospähkinöitä, mangoja, cashew-pähkinöitä ja kaislamajoja. Ja jokaisella naisella on värikäs "pöytäliinakangas" hameena. Tehtiin nienken kanssa kävelyretki majapaikkamme läheisyyteen jaa pyydettiin paikallisilta kaislamajojen asukeilta kookospähkinä. Mosambikissa olen viimein saanut juoda ja syödä suoraan kookospähkinästa!! jeejee, olen halunnut pienestä pitäen, kun näin sen joskus tv:ssä. Kuitenkin aloin olla jo väsynyt reissusta, ja yhdistettynä luottokorttihuoleen sekä isoon kasaan uusia tai puolituttuja ihmisiä (jotka vielä kaikki puhuivat keskenään saksaa) alkoi tuntua, että ehkä tässä on aika suomitytön lähteä kotiin. Ehkä se on ihan hyvä tunne viimeisellä viikolla, eikä yhtään aikaisemmin.;)

Nienken kanssa otimme saman bussin takaisin Maputoon ja nienkekin oli ihan valmis lähtemään, koska sille kävi aika ikävä episodi vikana iltana. Itse olin jo aikaisemmin tullut takaisin majapaikkaan beritin, jonin ja johanneksen kanssa, joten olin oikeastaan ainoa ihminen, jolle nienke ei ollut vihainen. Muut tosissaan unohti ninken pilkkopimeälle parkkipaikalle, johon normaaliautot piti jättää ja vaihtaa maastoautoon. Siinä on jo syytä olla vihainen ja kertoo jotain pojista, joiden autossa nienke oli istunut. Onneksi asia ei kuulunut mulle mitenkään. nienken kanssa meni ihan hyvin, mutta ei nienke silti ole andrea. En mä nienkeä niin hyvin tunne. Mutta meillä oli ihan mukava päivä maputossa ennen kuin torstaiaamuna nienke otti bussin ja mulla oli lennot illalla. Yritin tappaa aikaa hostellilla, mutta lopulta luovutin ja lähdin kävelemään ulos. oltiin eksytty aika perusteellisesti edellisenä päivänä ja ei ollut karttaa, joten annoin itselleni luvan kävellä vaan hostellin katua eteenpään enkä saanut kääntyä. Kävin juomassa teen kuppilassa ja sitten löysinkin kadun päästä afrikkaisen krääsätorin, joten siinä se aika sitten hurahtikin. Lopulta otin taksin lentokentälle ja onneksi ensimmäinen lentoni lähti ihan ajallaan. Johannesburgissa oli aika ukkosmyräkkä ja oli aika hurjaa laskeutua, kun salamat leiskui. Tästä syystä jälkimmäinen lentoni oli lopulta kaksi tuntia myöhässä ja kun saavuin kapkaupunkiin yhdeltä yöllä, ei taksistani ollut enää tietoakaan, koska se ei ollut voinut odottaa. Onneksi yksi mukava taksikuski otti mut asiakkaansa lisäksi kyytiin kohtuullisella hinnalla. Niinpä pääsin viimein takaisin stellenboschiin.

Perjantaiaamuna mulla oli tapaaminen koordinaattorini kanssa, joka sulki opiskelijatilini. Iltapäivällä Sigris palasi kapkaupungista ja oli niin mukavaa ja kotoisaa. Kävimme libanonilaisessa ja drinkeillä. Oli erinomainen viimeinen ilta Etelä-Afrikassa. Hämmentävää oli vaan, että International office, jossa kävin aamulla sulkemassa opiskelijatilini, oli tulessa iltapäivällä. Ainakin koko ylin kerros paloi kokonaan ja se, mikä vielä aamulla oli talon katto, oli nyt romahtaneena talon ympärillä. En tiedä, mistä palo lähti, mutta se oli häkellyttävää.

Nyt olen sitten laukkuni melkein pakannut ja on aika lähteä kohti pakkasta. Saas nähdä kuinka mun käy, koska jotenkin epäilen, että kaikki ei voi sujua hyvin lontoon päässä. vaihtoaika on aivan liian tiukka. Joka tapauksessa yritys on lähteä tänä iltana kohti pohjoista ja eurooppaa. kohta nähdään! ja lopuille hyvää joulua!

Arvostele tämä blogimerkintä

Looking for inspiration for your next trip?

Read much more about Etelä-Afrikka on the KILROY travels website

Lue lisää