Come mista tallyman, tally me banana!

Moinen korvamato on riivannut itsekin tallymanin eli taljarin duunia Sörkan satamassa puskenutta Rantalaa viime päivät. Pehmeä pee nimittäin liittyy olennaisesti brunssiin ja vieläpä otsikoltaan seuraavan lauantain Mad Cook -brunssin yllätysteemaan, ja sen päivän plänäily on vielä kiihkeässä luomisvaiheessa... Day-o, me say day-o!

Historian eka Mad Cook -sapuskointi sen sijaan starttasi erittäin smuutisti! Seuratkoon siis snadi raportti.

Teemaksi oli valittu roots. Kun olemme matkailleet monilla tantereilla, olemme samalla hiffanneet, että jokaista merkittävää ruokakulttuuri yhdistää yksi seikka: ne ovat vanhoja. Yhteyttä perinteeseen ei ole hukattu samaan tapaan kuin esimerkiksi Suomessa. Siksi oli luontevaa kaivaa esiin pärähdyttäviä settejä suoraan omasta härmäläisestä traditiostamme.

Alkuun kiskottiin vanhaa herrojen herkkua eli suolasärkeä. Tämä hyljeksitty ja perusteetta roskafisuna pidetty hopiakylki pesi kyllä useimmat graavit pystyyn eli laittoi sashimille ns. kukon huuleen! Viereen salaattia maustettuna villivihreillä, siis omin pikku kätösin poimituilla nokkosilla ja voikukanlehdillä. Tässä vaiheessa kevättä ei nokkosia ollut edes tarpeen ryöpätä, vaan niistä pukkasi freshinpuoleinen lämpö kehiin kielen päälle. Puolikas keitetty egu torjui orastavaa lauantaidarraa omalla rintamallaan. Lisäksi vegeille oli tarjolla maagista hunajanaurista ja miitinmättäjille sianpääsylttyä, luomua toki.

Pääruokana pontikkasnabun jälkkeen oli Lemin särä -henkistä, tajuttoman pitkään haudutettua juures-lihapataa ja pottuvoita. Lihattomat eivät jääneet annoskateuden valtaamiksi, koska ehkä jopa edellistäkin päräyttävämpää oli paistettu Luolamaan luomu-vuohenjuusto, jota eräs metsuri taiteilee Sodankylässä itse kasvattamiensa sarvipäiden mölöstä. Siihen päälle vielä korvasienikastike, niin homma oli Jutia lainataksemme voja voja.

Mad Cook -ylläri, petit surprise à la Cuisinier Fou eli välimässy oli kokonaisena paistettu, vanha kunnon räkättirastas! Oheisesta klipissä aiheesta lisää...

Jälkkäriksi tietenkin pannukahvia ja pappilan hätävaraa, maustettuna edelleen Rantalan sekä toisen hyvää sapuskaa rakastavan ja siltä myös näyttävän gourmandin - eli brunssin menuvelhon, ravintoloitsijan ja mestarikokin -, Antto Melasniemen omin pikku kätösin poimimilla kallioimarteen juurilla. Lussush!

Soundit piti kohdallaan levareiden ääressä sahtia aficionoinut Vilunki 3000 sekä KOM-teatterin kuoro mm. Vapauden kaihon ja Pontikkapojan muodossa. Ja hela setti lähti liikkeelle Pekka Valkeejärven loistavalla versiolla Pesäpallolaulusta... Summa summarum, lauantaipäivä ei olisi voinut parempaan nousukiitoon siivittyä.

Vielä kolme keikkaa jäljellä, joskin ovat loppuunmyytyjä. Vaan eipä hätää: Kilroyn skabassa voipi voittaa avec-paikan vikalle eli 28.5. pidettävälle brunssille - kandee osallistua: http://travels.kilroy.fi/Uutisia/Kampanjat/mad_bird_rio_2011.htm

OK, jatketaan ens viikolla, nyt flipperit kokit syventyvät seuraavan menyyn pariin...

Keep it steel, - Riku & Tunna

PS.

Mad Cook show'n näkee täältä: http://www.sub.fi/madventures

Ja Mad Cook -ekstroja täältä: http://www.sonera.fi/madventures