Madventures on jo aiemmin hämmästellyt, että Venäjän federaatioon mielisairaaseen laajuuteen kuuluu sellaisiakin buddhalaisia tasavaltoja kuin Tuva tai Burjatia. Jälkimmäisessä respublikassa peräti tapasimme hyvin säilyneen (joskin tästä maailmasta jo poistuneen) lama Dasha-Dorje Itigelovin. Muumio sijaitsi luostarissa lähellä Ulan-Uden kaupunkia.
Entinen Neuvostoliitto on paljon muutakin kuin isovenäläisyys tai ateismi - tai ateismin raunioille rakennettu uusi kansallistietoinen kristitty kirkko. Etelä-Siperiasta mahtavia jokia, kuten Jeniseitä seuraava ja siten Siperian pohjoisosiin tunkeutuva travelleri törmää vääjäämättä käsittämättömän laajaan, sukupuuton partaallakin olevien, alkuperäiskansojen kirjoon: 40 miljoonan ihmisen Siperiaan heitä mahtuu jokunen miljoona.
Samojedeiksi kutsutaan Ob-joen seuduilla asuvia samojedikieliä bamlaavia, poronhoitoa ja metsästystä harjoittavia paimentolaiskansoja. Samojedikielet luokitellaan uralilaisiksi kieliksi siinä missä suomen ja saamen kielikin, ja osittain tästä syystä sellaiset härmäläiset seikkailijat kuin M.A. Castren ja Kai Donner ovat jättäneet jälkeensä väkeviä kuvauksia juuri samojedien törmäyksestä uudisasukkaiden valtakulttuuriin.
Nykyään vähemmistöt ovat Venäjällä edelleen ahtaalla. Samojedikansoista suurimman, nenetsien, luontaiselinkeinoa uhkaa nykyään kansallinen öljy- ja kaasuteollisuus, joka ottaa veronsa laidunmaista ja luonnosta. Nenetseistä puheen ollen, Madventures suosittelee tsekkaamaan Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion päräyttäviä dokumenttielokuvia aiheesta…
Kuten monien muidenkin Siperian kansojen, myös samojedien uskontoa leimaa šamanismi. Henkimaailman legurit pitävät yhteyttä jumaluuksiin ja lukuisiin henkiin pistämällä koodia vartavasten valmistetuin rummuin. Erityisesti esi-isien henget ovat kovassa huudossa, ja niistä veistetään erilaisia kuvia kotijumaliksi vielä tänäkin päivänä.
Donner sai sata vuotta sitten tallennettua pätkiä korkeammalle tähtäävästä runoudesta, jota tiedemies itse kuvaili proosaeepokseksi. Se kertoo samojedeien kantaisästä, sankarista nimeltään Iitje.
Iitjen kontolle on harmillisesti langennut ikuinen kamppailu Pynegusse-nimistä ihmissyöjää vastaan. Iitje onnistui laittamaan Pynegussen kylmäksi moneen otteeseen, mutta eloton jättiläisruumis heräsi aina henkiin entistä ehompana. Lopulta heillä tuli riitaa friidusta, Paargä-nimisen metsänhaltian - ilmeisen hyvän näköisestä - tyttärestä.
Arvatenkin Iitja sai pedon taas hengiltä ja tällä kertaa viimeistelläkseen likaisen työnsä, sankari brennasi koko komeuden valtavalla roviolla. Pynegusse oli kuitenkin niin sitkeää sorttia oleva antagonisti, että hänen kaikkiin ilmansuuntiin levinneestä tuhkastaan syntyy joka kesä miljardeihin kipuava sääskiparvi, joka meitä tänäkin päivänä mökkeilyn lomassa syö Pynegussen antaumuksella.
Madventures toivottaa huikeita retkiä Suomen ja lähialueiden kesäiseen luontoon hyttysistä huolimatta. Ne on maailmanluokan vittupäitä. Mannerheimia viistosti lainataksemme, missään emme ole kohdanneet vertaisiaan sotureita!
Looking for inspiration for your next trip?
Read much more about Venäjä on the KILROY travels website