"Se on niin kaunista katseltavaa, kun kunnolla vituttaa..."

Välillä vituttaa. Niinkun sillon, kun kaasu loppuu kämpästä juuri kun tahtoisit kokata. Tai sillon, kun kämpän lattialla lainehtii aamulla vesivahingon takia. Tai sillon, kun vesivahingolle ei tahdä mitään, katsellaan vaan, kun seinästä tippuu palasia. Eniten vitutti eilen kun jouduin ottamaan kylmän suihkun kämpässä ennen aamukuutta, koska en ollut ehtinyt salille pariin päivään ja kun heitin shamppoot ja pyyhkeen ja sellaset lavuaariin, lavuaari tippui. Romahti lattialle hirveällä ryminällä. Tuijotin sitä hetken nakuna kylmästä hytisten enkä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Päivä jatkui suorastaan loisteliaasti, kun sain takaisin derechon ensimmäisen testin. Arvosana: 2 asteikolla 1-20. 11 on ensimmäinen hyväksytty numero. Onneksi markkinoinnin testi oli mennyt paremmin, jopa 16 (epäilemättä niistäkin puolet oli säälipisteitä opettajalta). Ja historian ryhmätesteistä ollaan saatu 18 , 20 ja 20.

Myös sillon vituttaa, kun kokoajan sairastuttaa. Ja sekin vituttaa, ettei vessapaperia saisi heittää pönttöön. Ja sillon vituttaa, kun taksit vaan voi olla niin pirun ärsyttäviä. Jokatoinen auto tässä kaupungissa on taksi ja jokaikinen taksi hidastaa mun kohdalla, tuuttaa (monta kertaa) huutelee ja kun se vihdoin menee matkoihinsa sen perässä tulee toinen. Joskus ne jää ahdistelemaan, senkin jälkeen kun olen karjaissut "NO!" kysymykseen "taxi?" tyyppi vaan jatkaa vierellä ajamista ja yrittää houkutella kyytiiin ja tehdä jotain tarjousta ja ja mulle tulee mieleen lapsuuden varoittelut namusedistä, joiden autoon ei saa koskaan mennä. Herra kuski saa vaan kiittää onneaan, ettei ymmärrä englantia, kun mun suusta pulpahtaa ulos sanat: "would you please just shove the f***ing taxi up your sweet little ass?!"

Vituttaa myös sillon, kun ravintoloissa ei koskaan ole sitä safkaa, mitä haluan. Miksi se on ruokalistalla, jos sitä ei koskaan saa! "Katkarapuja?" "No tenemos" "Jotain mereneläviä?" "No" "Toi salaatti?" "No" "Joku salaatti?" "No" "Vettä?!" No". Vituttaa myös se, ettei purkkaa myydä kunnon pusseissa. Ja ettei lounaalla saa maitoa, tai edes vettä vaan aina jotain friikkiä mehua, joka on joskus kuumaa. Ja macho-hombrejen macho-flirtti ja ärsyttävät hymyt ärsyttää. Mä olen suomalainen, ei mulle saa hymyillä ilman syytä. Ja turvallisuustyypitkin vituttaa. Ihan niinkun kaduilla ei muutenkin olisi tarpeeksi miehiä tuijottelemassa naisia.

Ja ihmiset, jotka ei voi puhua hitaasti ja selkeästi, vaikka pyydetään, vituttaa. Ja derechon opettaja, joka ei voi ollenkaan huomioida sitä, että oon vaihtari, enkä ilmeisestikään tajua kaikkea (lue: mitään). Vituttaa olla vajaavainen kommunikaatiokyvyiltään. Ärsyttää, että helppojen asioiden ymmärtäminen on työn ja tuskan takana. Vituttaa tehdä ryhmätöitä teinien kanssa, jotka on tosi mukavia, mutta jotka ei vaan osaa. Mitään. Ja vituttaa, ettei kielitaito riitä puolustamaan omia näkökulmia. Vituttaa olla ryhmätöissä se hiljainen tyttö. Vituttaa pelätä esitelmiä ja suullisia juttuja. Nehän on mun vahvuus!

Ja loputon määrä köyhiä ihmisiä vituttaa, koska mulla ei mitenkään ole mahdollisuuksia antaa niille kaikille rahaa, vaikka ne olisi kuinka rampoja ja laulaisi kuinka hyvin ja tarjoaisi karkkia kuinka säälittävän näköisinä combissa. Ja oma voimattomuuden tunne ärsyttää ja se, että tulee huono omatunto omista ostoksistaan, kun kävelee kerjäläisten ohi. Ja typerä olo, joka tulee, kun valittaa täysin yhdentekevistä asioista, vaikka joillain on oikeitakin ongelmia.

Onneksi aina saa apua. Torstaisin tehohoitona: ensin APU 2-talon pippalot ja sitten Help. Ja heti helpottaa. Herranjumala, mitä mä valitan, mähän elän unelmaa! Välillä pitää vaan päästää höyryjä ulos.

Arvostele tämä blogimerkintä

Looking for inspiration for your next trip?

Read much more about Lima on the KILROY travels website

Lue lisää