Yet I wrote the words to the swan song, The author of the wrong, I said what i said and i meant it, But now i regret it...
Tänään päädyttiin menemään junalla (joka oli naurettavan halpa) Sopotiin, läheiseen rantakaupunkiin, joka tuntui olevan bailauskeidas.Päätös mennä sinne tuli ihan yks kaks. Käytiin ensin ostamassa liput oopperaan huomiselle ja sitten tajuttiin, etteihän meillä ole oikein mitään tekemistä. Junaan siis. Tietysti heti saapuessamme Sopotiin saatiin aikaiseksi joku naurettava kinastelu täysin yhdentekevästä aiheesta. Juttu päättyi siihen, että minä aikuisena ihmisenä jumitin istumaan roskiksen nurkalle, ja sanoin, etten liiku, jossei herra selitä. No, herra lähti kävelemään ja kun en hetkeen katsonut, niin herraa ei enää sen jälkeen näkynytkään. Odotin. Ja odotin. Reilun puolen tunnin päästä alkoikin tuntua siltä, ettei herra ehkä sittenkään ole tulossa takaisia ja lähdin etsimään. Ei vilaustakaan missään.
Paniikin iskiessä tietysti törmättiin kävelykadulla ja kävi ilmi, että oltiin etsitty toisiamme ristiin (tietysti). Huutelua ja tappelua ja syyttelyä ja muuta yhtä aikuista, mutta onneksi rauhotuttiin molemmat ja päädyttiin viettämään oikein mukava päivä yhdessä.
Herkillisen näköisiä ravintoloita, lämpimiä kahviloita, hipsterbaareja ja trendikkäitä yökerhoja kuhiseva pieni rantaparatiisikaupunki oli talvellakin nätti, vaikka paratiisiranta ei pääsekään aivan oikeuksiinsa pilvisenä talvipäivänä talvisaappaiden upotessa inhasti märkään hiekkaan. Ihasteltiin rannan joutsenyhdyskuntaa ja Videopoika näytti olevan niistä huomattavasti enemmän innoissaan kuin Galapagossaarten pelikaaneista. Onhan ne kauniita ja pakkohan se on myöntää, että itsekin huomasin lapsenmielisen innon tulevan pintaan. Hih, mustia räpylöitä.
Syötiin yhdessä bulevardin trendikkäistä rafloista ja pieni blondi tarjoilija oli aivan uskomattoman mukava ja tuli juttelemaan harva se hetki. Mietin, että johtuikohan se Videopojan söpöydestä, sillä neiti sattui olemaan pöydässä aina kun jätin Videopojan yksin. Ruoka oli hyvää, vaikkakin olisin tarvinnut leijonan nälkääni hieman trendikkään pientä pasta-annosta jykevämmän setin.
Sopot vaikutti turistirysältä, mistä kielivät jo ravintoloiden sisäänheittäjät. Kuitenkin luulen, että se olisi ollut täydellinen bilemesta. Tällä kertaa meikäläistä alkoi kuitenkin väsyttää ja päädyttiin takaisin Gdanskiin vielä saman vuorokauden aikana, kun tajuttiin, ettei kaupungissa pääkadun ja rannan lisäksi oikein mitään muuta nähtävää olekaan. Hienoin nähtävyys oli Krzywy Domek, erikoisesti suunniteltu talo, joka näytti olevan kuin suoraan satukirjasta. Fysiikan lakeja uhmaava rakennus kiemurteli ja kaamurteli kuin hassun lasin läpi katsottuna. Olo oli kuin Liisalla Ihmemaasa.
Looking for inspiration for your next trip?
Read much more about Eurooppa on the KILROY travels website